 |
 päivitetty 31.5.2010  Olen 32-vuotias Marianne Ketelimäki ja asun Vantaalla. Lapsuuteni ja suurimman osan elämästäni vietin Järvenpäässä. Olin 9-vuotias vuonna 1987, kun siskoni otti minut mukaansa ystävänsä tallille Orimattilaan. Vironmäen Ponitallilla hevoskärpänen pääsi siis puraisemaan heti ensimmäisellä käynnillä, kun sain ratsastaa muutaman kierroksen kenttää ympäri suurelta tuntuneen Raikuliina suomenhevosen selässä. Pian tallille piti päästä uudelleen ja sainkin ratsastaa jo kokonaisen tunnin taluttajan kanssa pörröisellä Rindi shetlanninponilla, jonka varsa Rebekka II hyppi ja temppuili ympärillämme. Monet vuodet kävin ratsastusleireillä samaisella tallilla sekä kesäisin että hiihtolomilla. Monesti leirillä olikin mukana sama hauska leiriporukka. Osan kanssa pidän yhteyttä yhä edelleen. Myös tallin nykyisen pyörittäjän Sanna Vironmäen kanssa olen yhä tekemisissä ja ylläpidän myös tallin nettisivuja. Siskoni muutettua Etelä-Pohjanmaalle, löysimme Jalasjärvelle Raija Tyynin Tuhkimon Tallille. Ensimmäisellä kerralla lähdimme katsomaan lähinnä kaneja ja olimme molemmat innoissamme myös löydettyämme Raijan luota hevosia. Tuhkimon talli tuli myös tutksi vuosien saatossa leirien ja irtotuntien merkeissä. Raijalta myös ostin puoliksi siskoni kanssa ensimmäisen oman ponini; new forest ori C's Nelsonin. Nelson siirtyi omistukseemme keväällä 2001, mutta myin oman osuuteni siskolle vuoden 2003 lopulla. Sittemmin Nelson on vaihtanut omistajaa muutaman kerran ja päätynyt kisaponiksi. Raija Tyynin kanssa olemme myös edelleen ystäviä ja ylläpidän sekä hänen chihuahua kennelin että tallin nettisivuja. Perheeseeni kuuluuvat avomies sekä kääpiöluppakorvakani Veeti.  Tärkein ja rakkain harrastukseni on tietysti valokuvaus. Sain ensimmäisen oman kamerani suunnilleen samoihin aikoihin kun hevoset astuivat elämääni. Ensimmäinen kamerani oli varmastikin maailman yksinkertaisin ja vailla eri toimintoja oleva perus filmipokkari, jolla kuvailin ahkerasti hevosia sekä kotona erilaisia asetelmia. Varsinaisen valokuvaus innostuksen valtaan pääsin vuonna 2002 kun hankin ensimmäisen digikamerani; Canon PowerShot A30. Nykypäivän pienimmät ja vaatimattomimmatkin kamerat ovat ominaisuuksiltaan huomattavasti laadukkaampia, mutta hyvä harjoituskaveri tuokin kamera oli ne kaksi vuotta, jotka sillä kuvailin. Kun kameran rajat alkoivat todella tulla vastaan ja halusin sekä kehittää itseäni kuvaajana ja ottaa laadukkaampia kuvia, oli uuden kameran hankinta edessä alkuvuodesta 2005. Mietiskelin pitkään digijärkkärin ja tämän semijärkkärin välillä, ja päädyin jälkimmäiseen. Tiesin ettei hieno kallis kamera takaa kuvien laatua ja pelkäsin haukkaavani liian suuren palasen järkkärin kanssa. Uusi kuvausvälineeni oli jälleen Canon, malli oli PowerShot Pro1. Ero edelliseen kameraan oli huikea ja innostuin kuvailemaan hevosten lisäksi myös kukkia, kasveja ja muita pieniä yksityiskohtia makro-ominaisuudella. Mutta nälkä kasvaa syödessä ja kun taidot kehittyvät, sitä haluaa oppia uutta ja vaatii itseltään ja kuviltaan yhä enemmän. Pro1:sen ominaisuudet eivät enää riittäneet ja vuoden 2007 alussa hankin lopultakin digijärkkärin! Canonin laatuun edelleen luottaen ostin EOS 400D-kameran. Kamera on nyt pysynyt samana jo liki kaksi vuotta, mutta objektiivien vaihtelu ja uusista putkista haaveilu on sitten sitäkin kiihkeämpää! Nytkin haaveissa on jälleen valovoimaisempi objektiivi. Lisätietoja kuvauskalustostani löydät Info -sivulta. Matkustelen kuvaamassa myös Suomen ulkopuolella. Tanskassa käyn kuvaamassa vuosittain vähintään kerran ja myös Irlanti on ollut matkakohteiden ykkössuosikkina jo useamman vuoden ajan.  Muista harrastuksistani ne tärkeimmät on www-sivujen tekeminen sekä hevosten kanta- ja sukukirjojen keräily. Nettisivuja olen tehnyt niin itselleni kuin asiakkailekin vuodesta 1999 ja aiheesta löytää lisää tietoja sivulta Ponyla.net. Kiinnostuin myös hevosten sukutauluista heti saman tien kun aloin tuouhuta hevosten parissa. Tallilla piti kerätä talteen kaikkien hevosten sukutaulut ja tiedot. Kotona sukutauluja kerättiin vihkoihin hevoslehdistä ja pian mukaan tulivat sukuja keräävät ja vaihtavat kaverit. Ensin keräilin ihan kaikkia mahdollisia sukuja, mutta jossain vaiheessa oli pakko alkaa erikoistumaan ja lopulta kiinnostuksen veivät pelkät ponit. Kun sukutaulutkaan eivät enää riittäneet piti alkaa ostelemaan suku- ja kantakirjoja sekä rekisteripapereiden kopioita. Hyllyt ja pöydät notkuivat täynnä kirjoja ja mappeja! Muutettuani pois kotoa ja edelleen Vantaalle työn perässä, aikaa vaihtelulle ei enää oikein jäänyt. Nykyäänhän sukutauluja löytääkin netistä ja minäkin päätin luopua kokoelmistani. Kirjat kuitenkin jäivät. Niiden keräily ja hamstraus jatkuu edelleen. Tällä hetkellä kirjoistani ei vielä ole netissä ajantasalla olevaa listaa, mutta sellainen on tarkoitus laatia. Kirjakokoelmistani löytyy yli 50 pohjoisruotsinhevosten kantakirjaa, kymmenisen gotlanninrussien kantakirjaa sekä vuonohevosten kantakirjoja. Tärkeimmät aarteeni ovat friisiläishevosten orikantakirjat, joita hankkiessa tilille tuli aikamoinen aukko. Myös ensimmäinen julkaistu pohjoisruotsinhevosten kantakirja vuodelta 1909 on kokoelmani arvokkaimpia helmiä. Sukupostissa toimin sekä suku- että kuvalisääjänä, joten voin näin myös hyödyntää molempia harrastuksiani muidenkin iloksi ja hyödyksi. Muita harrastuksiani ovat lukeminen, piirtäminen ja matkustelu. Kotona kirjahylly alkaa olla sietokykynsä rajoilla, koska kaikki hyvät kirjathan täytyy ostaa itselleen! Piirtämisen ja valokuvauksen tuotoksia käytän myös kuvituksena Marianne's Art Shop -nettikaupassani. |